Asiantuntijapuheenvuoro PsT Marjatta Vanhalakka-Ruoho
Monikytkentäisyys, identiteetit ja tunteet asiantuntijaorganisaatioissa
Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin kiinteäkokoinen upotus on laajasti yhteensopiva ja sopivin useimpiin käyttötarkoituksiin.
Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.
Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin responsiivinen eli mukautuva upotus soveltuu käyttöön responsiivisilla verkkosivuilla.
Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.
Marjatta Vanhalakka-Ruoho toimii professorina (kasvatuspsykologia) ohjauksen oppiaineessa Itä-Suomen yliopistossa. Hänen erikoisalansa on opinto-ohjaajien ja ohjausalan koulutus ja tutkimus. Viime vuosina hän on muun muassa käsitteellistänyt koulutusinstituutioita monikytkentäisinä organisaatioina, tarkastellut toimijuutta ohjaustyön perustana ja tutkinut nuorten uria ja ryhmäohjausta toimijuuden tukena.
Asiantuntijapuheenvuorossaan Vanhalakka-Ruoho pitää asiantuntijaorganisaatioiden suurimpana uhkana tiukkakytkentäisen organisaatiomallin yleistymistä. Tiukkakytkentäisessä organisaatiossa ovat vahvasti läsnä laatu- ja arviointijärjestelmät, strateginen johtaminen sekä tehokkuuden ja tuloksellisuuden mittaaminen. Vaihtoehtona tällaiselle organisaatiomallille Vanhalakka-Ruoho näkee monikytkentäisyyden. Monikytkentäisessä organisaatiossa toiminta ei ole tiukasti säädeltyä vaan sosiaalista, luovaa ja itseorganisoitua. Monikytkentäinen toiminta pitää sisällään monipuolisia keskusteluja, rajoja ylittäviä tapaamisia, yhteistä kehittämistä ja sille luotuja foorumeja sekä avoimen yhteyden johdon ja työntekijöiden välillä. Monikytkentäinen organisaatio edistää muutosta ja kehitystä.
Vanhalakka-Ruoho muistuttaa, että työntekijät ovat organisaation voimavara, joiden elämänhistoria ja kokemukset tulee huomioida ja niitä tulee kunnioittaa kehittämistyössä. Ammatillisen identiteetin uudistamista pitää myös tukea; vanhasta ei luoda nopeasti uutta. Perinteisesti tunteet ovat olleet työyhteisöissä taka-alalla. Vanhalakka-Ruoho pohtii, kuinka työtä koskevat tunteet, kuten riittämättömyys ja syyllisyys, ovat kuitenkin vahvasti läsnä työn arjessa. Työyhteisöissä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota tunteiden kuulemiseen ja työstämiseen. Lisäksi Vanhalakka-Ruohon mukaan työyhteisö on tärkeä voimavara niin muutoksessa toimimisessa kuin identiteetin ja toimijuuden vahvistamisessa. Ryhmässä on mahdollista kuulla ja tulla kuulluksi, luoda havainnoiva suhde itseen sekä saada kokemus itsestä oman elämänsä ja työnsä hallitsijana. Työelämässä tulisi yleistyä ryhmätyöskentelymuodot (ohjaus, valmennus), joissa voi rauhoittua, työstää omaa ammatillista identiteettiä sekä luoda yhteisiä suuntaviivoja tulevaisuuteen. Puheenvuoronsa lopussa Vanhalakka-Ruoho valottaa omaa rooliaan työyhteisön jäsenenä sekä kuvaa yhden yliopistollisen työyhteisön tuottamia tulevaisuusmetaforia työstään ja työyhteisöstään: ”Oivaltamisen polku, kohtuullisuuden kiitorata, yhteisöllisyyden liike, pois joustamattomuuden veivaamosta”.
Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen
