Asiantuntijapuheenvuoro Aini-Kristiina Jäppinen fedfc3b2aaca48dbbc60b78f26081e8f

Hei, kiitos tästä aineistosta. Kehittäjänä, vapaa-ajattelijana ja tuoreena amk-opettajana kannan huolta epävarmuuden ja tietynlaisen epäselvyyden kantokyvystä opiskelu- ja työelämässä. Tuomo Alasoinin haastattelu (tosin jo melko vanha) kuvaa innovointityhjiötä ja joltakin osin kyvykkyyden puutetta, joka johtaa toki hyvään selkeään arkeen työelämässä, mutta ei luo merkittävää uutta. Haastattelusi tukee tätä näkemystä siltä osin, että tarvitaan muutoksessa elämisen ja olemisen sietokykyä, siinä johtamista ja yhteistä vastuunkantoa.

Itselläni on selkeä kuva tulevaisuuden teknologisesta kehityksestä, joka ryhtyy hoitamaan "asiat" puolestamme. Ne juuri, joita nyt teemme säntillisen säännöllisesti. Tällä kohtaa suomalainen työelämä tipahtaa kärryiltä, jos kyvykkyytemme on sidoksissa selkeisiin ohjeisiin ja määrämuotoiseen ennalta annettuun. Olemme globaali Neandertaali, jolla on älyä ja taitoa, mutta toimintaympäristön muuttuessa emme osaakaan toimia sen vaatimalla tavalla.

Olen saanut kritiikkiä tehtävänantojen haastavuudesta. Tosin useissa tapauksissa ryhmät ovat alkujärkytyksen jälkeen lähteneet setvimään asiaa (mikä ollut tavoitteeni) ja he ovat selvinneet tehtävistä oikein hyvin ja olleet tyytyväisiä itseensä. Koen usein, että tavoitettani ei ymmärretä ja vastarinnan myötä liun itsekin opetustapaan, joka kasvattaa yksittäisten tehtävien suorittajia. Robotiikka lopulta korvaa nämä työt ja meillä pitäisikin olla takataskussa määrittelyjen osaajia, ohjaamisen osaajia, ajattelijoita ja toisten kohtaajia. Voin olla väärässä.

Pilvi Taskinen