Etiikan teoriat 96ba7666c5354a49ad0ebb588935713f

Recording 05.11.2018-18.37

Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin kiinteäkokoinen upotus on laajasti yhteensopiva ja sopivin useimpiin käyttötarkoituksiin.

Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.

Voit käyttää tätä koodia upottaaksesi median toiselle sivulle. Tämän koodin responsiivinen eli mukautuva upotus soveltuu käyttöön responsiivisilla verkkosivuilla.

Tämä sivu tukee myös oEmbed-upotusta.

Jaana Ruotsalainen says:
tiistai 15. marraskuuta 2022, 20.05

Ajatuksiani etiikasta ja lähinnä hoivaetiikasta

Lähinnä mieltäni koskettaa ristiriita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työn tekeminen eettisesti korkealaatuisesti työpaikoilla, joiden työnormien raamit ovat laatineet poliittisesti ajattelevat päätöksentekijät kovien taloudellisten normien sanelemina.
Työntekijöiden moraali- ja etiikkakäsitykset törmäytyvät päivittäin arkityössä suhteessa heidän velvollisuuksiinsa ja potilaiden oikeuksiin.
Työntekijöiden, niin vanhustyön hoivaosastoilla kuin lasten päiväkotien ryhmissä täytyy työntää sivuun omat eettiset arvonsa ja työn korkealatuisuuden tavoitteensa yrittämällä edes jotenkin selviytyä jokaisen hoidettavan kohtaamisessa. Ajan riittämättömyys pakottaa laskemaan työn laadun tasoa, jotta edes työn määrällinen taso säilytettäisiin. Työhyvinvoinnin kannalta tällainen kilpajuoksu, työn suorittaminen, on tuhoisaa. Kukaan työntekijä ei haluaisi hoitaa omaisiaan kuten joutuu hoitamaan työssään.
Toisaalta kiireessäkin voi keskittyä kohtaamaan kaikilla aisteillaan hoivattavansa, lapsen tai vanhuksen. Kohtaamalla, kuten kohtaisi omaisensa kotioloissa. Kiire ei ole selittävä tekijä kohtaamattomuudelle. Työilmapiiri mädäntyy, pilaantuu, kun annetaan työyhteisöön pesiytyä välittämättömyyttä ja toistensa kohtaamattomuuden toteutumista päivittäisessä arjessa.

Hyve on tuttu käsite kaikille, mutta sen toteuttaminen arjessa, omassa työelämässä osoittautuu haasteeksi.

Käytännöllinen viisaus on usein rikkaus käytännön työn tekijöillä, mutta heidän työnsä suorittamisen mahdollisuudet luovat poliitikkojen päätökset ja suuret tuotantolaitosten johtoportaat. Henkilöt, jotka hakeutuvat strategisille paikoille päätöksentekoon, on harvemmin näkemystä käytännön viisaudelle. Lukien opitaan kirjoitettu viisaus ja eläen käytännön viisaus. Optimaalista olisi näiden seikkojen kohtaaminen.

Laadullisen tutkimuksen tapaustutkimukset ovat tärkeitä, vaikkakin eettiseltä kannalta haastavia. On tärkeää saada tieteellisiin julkaisuihin näkyvyyttä todellisista käytännön kokemuksista, joissa on kokeiltu ja löydetty uusia tapoja tehdä esim. kuntoutustyötä. Laboratorio-olosuhteet eivät tuota luonnollisia reaktioita, vaikkakin antavat mitattavia suureita, kuten kävelynopeuksia, askelten pituuksia, sydämen sykenopeuksia jne. Kuntoutustyössä tärkein mittari työn onnistumiselle on mielestäni kuntoutujan elämänhalun sytyttäminen, hänen oma-arvontuntonsa kohottaminen. Jos kuntoutuja ei halua kiirehtiä elämään mukaan, on askeleen pituus ja kävelyn tyylin hiominen turhaa.

Hoivaetiikan Gillganin käsitystä en allekirjoita, että olisi naisten hyveitä tai arvoja. Miesten ymmärrys hyveistä ja arvoista ovat nykymaailmassa kovin yhteneväisiä meidän naisten kanssa. Mutta yleisesti on työelämässä arvot koventuneet ja kyynärpäätekniikka käytössä myös naisten työmaailmassa. Mihin lie välillä hyveet ja rehellisen toisten kunnioittamisen periaatteet kadonneet?
Kilpailuyhteiskunnan arvot kasvattavat tyttöjä jo pienestä pitäen supersuorittajiksi. Hyvään elämään pyrkiminen ei nouse näkyville korkeiden arvosanojen tavoittelussa.

15.11.2022 Jaana Ruotsalainen
Väitöskirjaopiskelija
Musiikkiterapia